Eläintietoa
Kanit
Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja pitävät lajitoverien seurasta. Siksi olisikin suositeltavaa hankkia kaksi kania, mutta jos se ei ole mahdollista, omistajan on suositeltavaa viettää lemmikkikaniinien seurassa paljon aikaa. Rauhallisia kaneja pidetään usein yhdessä myös marsujen kanssa. Kanin voimakkaiden takajalkojen potku voi kuitenkin olla marsulle vaaraksi. Lisäksi marsu voi sairastua bakteerista, jota moni kani kantaa oireettomana.
Keskenään parhaiten toimeen tulevat kaksi naarasta, parhaiten samasta poikueesta hankitut. Naaraan kanssa voidaan pitää myös leikattua urosta. Kaksi urosta tappelevat keskenään.
Kani tottuu melko nopeasti ihmisten päivärytmiin. Oikein opetettuna kanin voi opettaa sisäsiistiksi samaan tapaan kuin kissan, mutta kaikki kanit eivät opi sisäsiisteiksi tästä huolimatta. Varsinkin leikkaamattomat urokset saattavat merkitä reviiriään tai jopa naaraita. Kanin luonteesta riippuen se voi elää asunnossa täysin vapaana tai tilavassa häkissä, jolloin kani tarvitsee päivittäin runsaasti jaloittelua.
Koirat
Koira on ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Kesyyntymisen alkuaikoina koirasta on ollut hyötyä varoittavana vahtina sekä jätteensyöjänä. Pohjoisessa koira oli tehokas vetoapu ja karjankasvatuksen alkaessa sitä käytettiin paimentajana. Myös metsästyksessä koira on korvaamaton apu. Vielä nykyäänkin koiria käytetään samoihin tehtäviin. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa huume-, opas-, vartio- sekä pelastuskoiria; monissa tehtävissä hyödynnetään koiran tarkkaa hajuaistia. Erityisesti ihmisen kanssa kasvatetut koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.
Monet ihmiset pitävät koiria lemmikkeinä; koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kesykissan jälkeen. Suomessa suhteet ovat päinvastoin, koiria on enemmän, 600 000, joista puhdasrotuisia on 450 000. Yhteensä koiria koko maailmassa on noin 400 miljoonaa. Koiria on siis vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin muita samaan sukuun (Canis) kuuluvia koiraeläimiä, kuten sakaaleita, kojootteja ja susia, on yhteensä.
Koira on sosiaalisesti älykäs eläin ja pennusta saakka ihmisen kanssa kasvanut koira oppii melko nopeasti tulkitsemaan ihmisen eleitä. Ihmiset voivat oppia tulkitsemaan koiran viestintää. Koirat viestivät keskenään pääasiassa eleillä, ilmeillä sekä äänillä. Koirille on ominaista reviirikäyttäytyminen. Koira myös merkitsee reviiriään virtsalla ja ulosteilla.
Kissat
Kissapopulaatioita kesyyntyi ehkä jo heti maatalouteen siirtymisen jälkeen. Kissa ei ole pelkästään kotilemmikki, vaan maalla ja etenkin maatiloilla kissoista on paljon hyötyä hiirien, rottien ja muiden tuholaisten pyydystäjinä . Kissat leikkivät mielellään, varsinkin nuorina, mutta harjoittelevat aikuisinakin leikkimällä saalistusta. Kissa on siisti eläin: se oppii helposti tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle ja pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkinsa. Tyytyväisen kissan sanotaan kehräävän eli hyrisevän. Kissat voivat kehrätä myös hermostuneina, loukkaantuneina tai esimerkiksi tappelun jälkeen alistumisen ja hyväntahtoisuuden merkiksi. Kissa voi oppia erilaisia temppuja kuten koirakin, esimerkiksi istumaan tai seisomaan takatassuillaan. Joskus tosin kissa saattaa hyvin tietää mitä siltä odotetaan, mutta valitsee itse toisin.
Kissat elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli kuollessaan 38-vuotias ja 3 päivän ikäinen. Tällä hetkellä vanhimman kotikissan uskotaan olevan 39-vuotias.
Leikatut kissat, etenkin urokset, elävät kauemmin kuin leikkaamattomat, jos ne ulkoilevat. Kaikki ulkoilevat kissat steriloidaan tai kastroidaan, jos halutaan välttää ei-toivottujen pentueiden syntyä.
Kissalle voi allergisoitua, mikä johtuu sekä kissan syljestä, hilseestä, virtsasta ja ulosteesta, mutta vastoin yleistä harhaluuloa ei kissankarvoista. Lisäksi kissanhiekkaan lisätty hajuste saattaa aiheuttaa allergiaoireita. Kissa-allergisten määrä on läntisen Euroopan maissa yleensä yhtä suuri tai vähän suurempi kuin koira-allergisten määrä.
Marsut
Lemmikkinä pidettävää marsulajia
Cavia porcellus ei tavata missään aidosti luonnonvaraisena.
[1] Pohjoisessa Etelä-Amerikassa, Brasilian seudulla tosin elää populaatioita, joiden oletetaan polveutuvan villiintyneistä kesymarsuista. Kesymarsun arvellaan kehittyneen useista eri kantamuodoista, joiksi yleisimmin mainitaan lajit Cavia aperea ja Cavia
tschudii.
Marsut ovat kasvinsyöjiä eli herbivooreja, tarkemmin ruohokasvien syöjiä, mistä syystä niiden ruoan ei tulisi sisältää eläinperäisiä tuotteita, kuten kananmunaa. Lemmikkimarsujen tärkeimmät ruoka-aineet ovat hyvälaatuinen kuivaheinä ja raikas vesi. Kumpaakin on oltava saatavilla vapaasti suolisto-ongelmien, hampaiden liikakasvun ja elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi. Marsujen ruokintaan kuuluu usein myös heinää runsaammin energiaa, proteiinia ja hivenaineita sisältävä pellettiruoka, joka on tärkeä lisä muun muassa nuorille ja tiineille marsuille. Lihomisen ja terveysongelmien välttämiseksi marsun ruoan ei tulisi sisältää juurikaan rasvaa eikä sokeria. Hyvälaatuisessa pellettiruoassa on proteiinia noin 10-15 prosenttia (elatusrehu) tai 15-20 prosenttia (kasvatusrehu esimerkiksi nuorille marsuille), ei lainkaan eläinperäisiä aineita, mahdollisimman vähän rasvaa, lisä- ja väriaineita sekä tuhkaa tai muita jäämiä, ja kalsiumia ja fosforia suhteessa 2:1. Hyvälaatuinen pellettiruoka täyttää marsun hivenaine- ja suolatarpeen, joten marsun ruokintaan ei usein kuulu erillistä suolakiveä.
Marsun elimistö ei kykene monista muista nisäkkäistä poiketen tuottamaan
C-vitamiinia. Marsun päivittäinen C-vitamiinintarve on vähimmäisylläpidossa 10-25 mg/kg, tiineille ja sairaille marsuille suositellaan kaksinkertaista annosta. Lemmikkimarsu saa C-vitamiinia laadukkaasta tuoreravinnosta kuten vihanneksista, ja marsuille tarkoitetuista vitaminoiduista pellettiruoista. C-vitamiinin riittävä päivittäinen saanti voidaan varmistaa ruokaan tai juomaveteen sekoitettavalla askorbiinihapolla tai erilaisilla C-vitamiinivalmisteilla.
Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan jyrsimällä. Tarpeeksi kortinen ja karkea kuivaheinä kuluttaa hampaita tehokkaasti. Heinän ohella marsulle voi tarjota puuhaksi ja hampaita kuluttamaan esimerkiksi vähäsuolaista kovaa leipää tai myrkyttämättömien puiden oksia.
Hamsteri
Parhaiten tunnettu hamsterilaji on syyrianhamsteriksikin kutsuttu
kultahamsteri (
Mesocricetus auratus). Latinankielinen nimi tarkoittaa keskikokoista (meso) kultaista (auratus) hamsteria (cricetus). Hamstereista kultahamsteria pidetään eniten lemmikkeinä ja siitä on jalostettu monenvärisiä ja -näköisiä muunnoksia. Alkuperäinen väri on kuitenkin ollut normaali, muut värit ovat kehittyneet geenimutaatioiden tuotoksena. Lajia kutsutaan joskus myös hunajahamsteriksi tai pandahamsteriksi turkin väriin viitaten. Kultahamsterista on kehitetty myös muutamia variaatioita, kuten pitkäkarvainen hamsteri, jonka karva kasvaa muutaman senttimetrin pituiseksi ja edellyttää usein erityistä huolenpitoa. Muita turkkimuunnoksia ovat mm.satiini ja rex. Kultahamsterit ovat erakkoja.
Muut lemmikkinä pidettävät hamsterit ovat kolme
pikkuhamsterilajia (
Phodopus) ja eri sukuun kuuluva
kiinankääpiöhamsterit. Suomessa yleisin on venäjänkääpiöhamsteriksi tai talvikoksi kutsuttava
pikkuhamsteri (
Phodopus sungorus), jonka turkki voi muuttua valkoiseksi talvella päivänvalon ja lämmön vähetessä. Talvikon läheinen sukulainen
campbellinkääpiöhamsteri muistuttaa talvikkoa varsin paljon ulkonäöltään, mutta se on hieman suurempi. Sillä on myös useita erilaisia turkin värejä.
Roborovskinkääpiöhamsteri (
Phodopus roborovskii) on hyvin pieni ja nopea, ja muita kääpiölajeja vaalempiturkkisempi. Kiinankääpiöhamsterilla (
Cricetulus griseus) on hamstereista ainoana osittain tarttumiseen kykenevä neljä senttiä pitkä häntä, joka pidempi kuin muilla lajeilla. Roborovskit ja campbellit ovat laumaeläimiä, sen sijaan kiinankääpiöhamsterit ja talvikot viihtyvät mieluiten yksinään.
